Kävimme reilun puolen tunnin lämppärin ennen uintia
ja ennen altaaseen menoa sesset suihkuteltiin puhtaaksi hiekasta ja ravasta. Kukin
karvaisista ystävistämme sai uida vartin ohjatusti ja hallitusti koirien
uittajan kanssa. Pao pääsi ensimmäisenä luiskaa pitkin altaaseen, ja sille laitettiin kevyt, ohjaava hihna kaulaan sekä uintiliivi ylle ja koirien uittaja meni
altaaseen sen kanssa.
Pienen harjoittelun jälkeen Paukkelsson hokasi mikä oli
homman nimi ja porhalsi mallikkaasti edes takaisin altaassa hakien pientä
palloa suussaan. Reipas Pao:)
Paon jälkeen Pyry pääsi altaaseen. Se oli, ei nyt ihan
kauhusta, mutta kankeana kuitenkin…Pyry on laitettu uimaan joka kesä, joko järvessä tai
joessa, mutta se ei vapaaehtoisesti ole koskaan itse mennyt uimaan. Se kyllä kahlailee
ahkerasti vedessä, mutta ei ihan uimaan asti kuitenkaan. Pyry rentoutui kuitenkin silminnähden muutaman kierroksen jälkeen ja vaikka uiminen tekisi sen nivelille
tosi hyvää, katsotaan nyt meneekö se enää uimahalliin, ehkä kaveriksi altaan reunalle…
Pessi on perinteisesti ollut P-poikien vesihiisi, mutta
Miina tuumasi että Sininen ei nyt ollut ihan tilanteen tasalla. Pessiä jännitti altaassa uiminen ensi alkuun ja sen uintitekniikka oli hiukan hukassa. Sitten Sininenkin hoksasi, että uimassahan täällä ollaan ja ui hienosti koiraa sekin:)
Panu tarvitsi muutaman kokeilukierroksen ja sitten sekin rupesi halukkaasti hakemaan pientä palloa. Panu on todella innokas uija,
mutta kesäisin sen innokkuutta on jouduttu rajoittamaan sen ylettömän tiuhan ja paksun
turkin takia. Kuivaamisesta huolimatta aluvilla kuivuu todella hitaasti
ja ihoon on tullut ihottumaa lämpimillä keleillä. Ei hot spottia, mutta ihottumaa
kuitenkin. Näin syksyisin ja talvisin se voisi uida hallissa useamminkinJ
P-poikien uimareissua kuvattiin ja filmejä voi käydä
katsomassa täällä.
